maanantai 28. maaliskuuta 2011

Niin kutsutusta asenneongelmastani


Alussa opetettiin
   että sinut yritetään tuhota
   ja ainoa tapa selvitä
   on tuhota itse itsensä ensin
   pysyä aina askeleen edellä

Tällainen se nyt vain on, maailma -
sanottiin. Totu siihen!
Ei Sinussa Ole Mitään Vialla.

Vuosikausia saman läksyn opettelemista
milloin kenenkin ohjauksella
turhan taistelun lopettamista
tilanteeseen sopeutumista

Viimein minäkin opin!
Luopumaan. Antamaan periksi.
Maailma nyt vain on tällainen, ei sille mitään voi.
On niin paljon helpompaa kun sen hyväksyy
ja tietää miten selvitä

Mutta nyt sanottekin:
ei itsetuho ole mikään ratkaisu
Lopeta! Opettele elämään! Parane!
Ei, ei maailma ole ollenkaan tuollainen
näet sen vain vääristyneesti
sairaan ihmisen silmin
Kunhan opit tämän läksyn, se helpottaa

Ja kuuntelen sanattomana
miettien hiljaa:
   Mutta juurihan minä vasta ehdin oppia
   sen mitä alusta asti vaadittiin!
   Selviämään, vaikka se sattui
   Vastahan minä siihen totuin!
   Ja nyt sanottekin että kaikki on toisin.
   Muuttuiko maailma niin äkkiä?
   Muuttuivatko säännöt?
   Vai muutuinko minä?

Ja jos se on totta
ja alussa oltiin väärässä
mistä minä tiedän
että tämä kerta on toisenlainen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti