Eilen kuljin auringossa
kielonkukka korvan takana
Aterioin aatelisten kanssa
tammilehdon suojissa
Näin merta ja sinitaivasta
vehreyttä, puhtautta, oravia, joutsenia
Sitten lasinsiruja ja bunkkereita
lopulta jo harhoja.
Tähän aamuun herätessäni
taivas oli saanut synkän värin
aurinko muuttunut kärventäväksi
vesi myrkyttynyt ja syövyttänyt joutsenet
Oravista oli tullut petoja
jotka hampaat paljastettuina puolustivat kielolaaksoaan
Aatelisten aika oli jäänyt unholaan
ja tammilehdot kuolleet pystyyn
Enää bunkkerit seisoivat paikallaan
karussa, vihamielisessä maisemassa
Kahlasin paljain jaloin lasimurskassa
etsien edes jotakin merkkiä eilisestä
Kynsin betoniseiniä
hakkasin umpeen pultattuja ovia
anelin sisäänpääsyä
huusin turhaan muita ulos jätettyjä
ja ajattelin:
Otan sittenkin mieluummin harhat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti