Minä olen 8-vuotias eivätkä isot
pojat itke, joten työnnän korvatulpat korviini ja painan kämmenet niiden päälle
niin että kuulen enää oman vereni kohinan, en vanhempieni huutoa ja tavaroiden
särkymistä alakerrasta. Huoneeni on pilkkopimeä, aivan kuin pimeyskin voisi
tukahduttaa ääntä. Ainakin viedä ajatuksen siitä kauemmas.
Lopulta olen mitä ilmeisimmin
nukahtanut, sillä herään siihen että kesäaamun aurinko paistaa. Kello on puoli
kuusi. Nousen hiljaa sängystä ja pukeudun, hiivin alas portaita enkä katso hävityksen
kauhistusta joka peittää keittiötä ja olohuonetta. Livahdan ulos ovesta ja
juoksen pihan yli pikkuruiseen talliimme.
Lumivalkoinen shetlanninponi hörisee
ja kiirehdin pörröttämään sen harjaa. ”Huomenta Bolero”, sanon, ja ruuna
nyökyttää innokkaasti päätään. ”Okei, malta nyt, saat ruokaa…”
Pienessä rehuvarastossa sekoitan
ämpäriin ponini aamuruuan ja käyn kaatamassa sen sen kuppiin, haen heinät
perästä. En halua mennä sisään, joten istun pesemässä multaporkkanoita kunnes
Bolero on saanut syötyä ja vien sen tarhaan. Siivoan karsinan, ja siistin
tallin muutenkin, annan ponin sulatella ruokaansa. Lopulta haen sen
harjattavaksi, puunaan kimokarvan niin puhtaaksi kuin sen saa. Ruuna on
innoissaan kun satuloin sitä, se tietää pääsevänsä liikkeelle.
Ratsastan polkua pitkin niitylle
jolle olen rakentanut pienen esteradan. Lämmittelemme Boleron kanssa, se
vilkuilee malttamattomana esteitä. Teemme laukkaympyrää ja lähestymme sitten
matalaa ristikkoa – Bolero loikkaa sen yli ja sen harja sanoo vauhdissa VIUH. Hyppäämme
heinäpaalimuurin – VIUH. Trippeli – VIUH. Kaksoissarja – VIUH ja VIUH. Portti –
VIUH. Unohdan kaiken muun, eilisilta katoaa, kotona vallitseva hävitys lakkaa
olemasta. Okseri – VIUH.
Vuosia myöhemmin, kun olen jo
kaikkea muuta kuin shettiskokoa ja Bolero on poissa, eivät korvatulpatkaan voi
vaimentaa isän karjuntaa. Kuulen miten hän lataa aseen, miten äiti kirkuu.
Kuulen laukauksen ja ajattelen: VIUH. Toinen laukaus; rämähdys, sitten
hiljaisuus. Minun mieleni toistaa tauotta: VIUH. VIUH. VIUH. VIUH. VIUH.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti